Peiton avulla voidaan säätää nukkujan lämpimänä pysymistä. Peiton lämmittävyyteen vaikuttaa siinä käytetyt materiaalit, täyteaineet sekä peiton paksuus.
Nykyisin peitoissa käytetään lämmöneristeenä höyheniä, untuvaa tai tekokuitua. 1800-luvulla ja vielä 1900-luvun alussa eristeenä käytettiin jopa heiniä.
Ryijyjä ja raanuja käytettiin aiemmin peitteinä. Pitkänukkainen ryijy oli lämmin peitto niin sisällä kuin vaikkapa matkalla vaunuissa: se suojasi sekä kylmältä että kostealta. Sitä käytettiin lämmikkeenä nukkapuoli alaspäin. Peittona käytetty ryijy oli yleensä yksivärinen – lampaan villan valkoisen, mustan ja harmaan sävyisenä tai kasviväreillä värjättyä villaa – ja se oli valmistettu joko kangaspuissa tai ommellen nukat pohjakankaaseen.
Nykyisin ryijyt ovat arvotekstiilejä, joita käytetään koristeena esimerkiksi seinällä.
Ryijyjä on tehty ja käytetty jo viikinkien aikana. Viikingit käyttivät ryijyjä viittoina, mutta myös venepeittoina ja hautausvaatteina. Ryijyjä on Suomessakin käytetty ainakin 1500-luvulta asti: ne saapuivat tänne ruotsalaisen asutuksen mukana, ristiretkien aikaan. Ryijyt korvasivat ainakin osittain eläinten taljat: niitä alettiin käyttää peittona vuoteessa ja lämmikkeenä reessä tai veneessä.
Aluksi ryijyt olivat yksipuolisia (nukka käyttäjään päin) ja vaatimattoman värisiä, mutta myöhemmin niitä tehtiin kaksipuoleisina ja niitä alettiin myös koristella erilaisilla kuvioilla. 1700-luvulla niiden käyttötarkoitus muuttui ja niistä tuli koriste-esineitä.
Raanu puolestaan on perinteinen suomalainen seinätekstiili, ja sitä on aikaisemmin käytetty myös peitteenä. Raanujen kuteet ovat esimerkiksi villaa ja ne on kuvioitu vaaka- tai pystyraidoin. Raanuja on käytetty ainakin jo 1600-luvulla.
1700-luvulla peittona alettiin käyttää täkkejä – tuolloin ryijyt siirtyivät juhlakäyttöön ja koristeiksi.
Peittona on käytetty myös vällyjä: vällyt (myös nimiä kaattuva eli nahkaset käytetään) on vuode- tai rekipeite, joka on valmistettu villoineen parkitusta lampaannahasta.
Muita perinteisiä peittoja ovat olleet myös kirjotut villapeitot. Villakirjontaa oli yleistä erityisesti 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa. Villakirjonnalla koristetut tekstiilit on tunnettu Suomessa jo vuosisatoja. Tekniikka on ilmeisesti tullut tänne Ruotsin kautta ja erityisesti Etelä-Pohjanmaalla ja Satakunnassa se on ollut suosittua. Verkakankaisia, villalangalla kirjottuja tekstiilejä on käytetty vuode- ja rekipeittoina.
Täkki on esimerkiksi vanulla täytetty vuodepeitto. Täkki-sanaa on kansanomaisesti käytetty myös muitten peittojen yhteydessä. Täkki voi olla puuvilla-, satiini- tai silkkitäkki. Se voi olla tilkkutäkki tai tikkitäkki tai toppatäkki. Tilkkutäkki, tilkkupeitto, on tehty kangastilkuista – tai tilkut on voitu myös virkata tai neuloa. Tilkkutäkit voivat olla myös todellisia taideteoksia, joissa tilkuista muodostettu erilaisia, esimerkiksi geometrisiä, kuvioita. Tikkaus pitää täytteen paikoillaan. Tikkitäkki on tilattu ja toppatäkki topattu, täytetty.
Täkit ovat lämpöisiä peittoja – lämpimyys riippuu tietysti käytetyistä materiaaleista. Kokonaan silkkinen peite on kevyt ja hengittävä, lämmin talvella ja viileä kesällä. Silkkitäkin pinta voi olla myös puuvillaa ja täyte silkkiä. Tikkaamattomissa silkkitäkeissä täyte on usein pitkäkuituista silkkiä, tikatuissa taas tavallisesti käytetään lyhyempää kuitua.
Täkkejä on käytetty 1700-luvulta lähtien ja niiden materiaalit ja tekotavat vaihtelevat. Tilkkutäkkien malleja ja erilaisia tilkkutekniikoita suunniteltu eri aikoina ja eri puolilla maailmaa. Monet ovat törmänneet ainakin kirjallisuudessa amerikkalaisten tilkkutäkkiperinteeseen ja monimutkaisiin malleihin. Tilkkutäkkeihin voidaan yhdistää myös applikaatio- ja kirjontatekniikoita. Tilkkutäkkejä käytetään useimmiten päiväpeittoina.
Peittoina on käytetty ja käytetään myös huopia eli vilttejä. Huopa on villa-, puolivilla-/villasekoite- tai puuvillakankaasta vanuttaen valmistettu peite. Villainen viltti on lämmin peitto – puuvillainen puolestaan sopii vaikka torkkupeitoksi. Perinnöksi saatu vanha viltti saattaa myös olla arvokkaampi kuin luuletkaan: käsintehty tai tunnetun suunnittelijan huippudesignia. Viltti voi siis olla sekä lämmin peitto että hieno taideteos.
